Silloin

Siiman päästä sait minusta kiinni
syyspäivänä, silloin
puiden varjot olivat keltaiset
pudonneista lehdistä - niin paljon aikaa,
niin sinä aloit keriä.

Iltahavainto

Vaaleankeltaisen mukini pohjalla
teenpuruista muotoutuu naurava suu.
Hymyilen sille takaisin
ja huuhdon kupin kuivauskaappiin.

24.7.

Voiko ikävään kuolla,
löytyyköhän jonkun hautausmaan
hautakivestä
sellainen tarina?

Laaja tyhjä taivas

Näiltä rantakallioilta olen aina halunnut
tippua veden kivikkoon jäihin, jäädä
katsomaan taivaalle ja kohta
huomata ettei enää ole edes kylmää.

26.5.

Joinain aikoina on tärkeää
kirjoittaa vähän enemmän
unohtaa jotakin
saapua aina myöhässä
ja solmia metsässä valkovuokoista eheä kranssi.

25.5.

Katso tuolla ui
noita joutsenia
voi, miten kauniita
kaarevat kaulat
näin kaukaa ei näy
se ruma nokka.

17.5.

Pian istutaan hiljaa hengähdetään kun pieni lintu aloittaa
ensimmäisellä sävelellä ja lauletaan yhdessä kesälaulu.

8.4.

Varo.
liian heikkoa jäätä kuumaa uuninpeltiä tielle putoavia kiviä
Älä, olet tarpeeksi nähnyt, vielä,
ennen sormiin nousevia rakkoja kuin kuplamuovia.
Äläkä mene sinne, tai ole
ainakin varovainen.

7.4.

Pisarat eivät putoile
vaan leijuvat ilmassa
ympyröinä lamppujen valoissa
kiertyvät kosteat koivujen oksat.

Ajatukseni on vaimennettu
tai ehkä ne ovat kerääntyneet
kevätsilmuihin tiivistyneisiin
tippoihin jotka ovat valoa täynnä.

6.4.

Joku tuli kotiin:
kuuluu taas viserrystä
ja ikkunalaudan kasvit
näkyvät kummallekin puolelle.
Ja aurinko virtaa läpi.

5.4.

siellä on heiniä hiekan väleissä
kun kaivaa vähän syvemmälle
löytänee liejuista savea
jonka joku on kai kätkenyt
pysymään tallessa ja unohtumaan
aivan vesirajan tuntumaan

4.4.

Hän ei uskaltanut astua keväisin
sadevesikaivojen päälle
mutta siirteli silti jäät niiden ympäriltä
putoamaan veteen
ja joutui opettelemaan kävelemään
katse seuraavan tienristeyksen
pysäköinti kielletty -merkissä
katseltuaan liian kauan sulamisveden
hiekoitushiekkaan luomia uomia.

3.4.

Näen unia asemista,
metromatkoista,
k i i r e e s t ä
ja myöhästyvistä busseista
jotka peruuttavat laiturilta liukumäen kautta tielle -
En taida lähteä minnekään.

2.4.

Jokaisella runoilijalla on lempisanansa
minä pidän koivuista,
lumesta ja auringosta.
Hänen runonsa
ovat täynnä viiltävää paperia
ja siipiä.

1.4.

Aion ottaa varaslähdön kesään
pistellä jäätelösateenvarjot pitämään piknikkiä
lumikinoksiin pihan keskelle - 
kuumavesiputken sulattamaan uomaan.

Mielenkiintoisempaa

Kaikesta
voi tehdä taidetta.
Kun odottaa bussia minuutilleen ajoissa
tai ahtaa sitruunat
pieneksi pyramidiksi lasivatiin.

Siinä, ettei liukastu jäällä kumisaappailla,
riittää hiomista vielä vuosikausiksi.

Muistio

Lintukirjan sivut
on jaettu kahtia ja kolmeen
ja siellä, 156 kiiltävän sivun päässä
istuu tulipäähippiäinen.
Sellaisen haluaisin nähdä.

Huhtikuu?

Olisiko taas
runojen kuukausi
täynnä kielikuvia ja
aavistuksia todellisuudesta

keväisinä iltoina kuulee sanojen
levittyvän multaiselle ruohikolle
sieltä ne on helppo poimia
talviunilta herättyänsä