Tyhjiössä

Sydämeni gravitaatiokentässä

sinä putoat sekunnin kuluttua nopeiten.

syksyn aamuhämärä

Sinä aamuna
varikset istuivat yksinään
suru selissä
yllään kirkkaan painava taivas

Toinen kotimatka

Ranta on täynnä
vuohenputkia, ruskeita
ja törröttäviä
ja ruusuja uusintakukissaan
pian se saapuu. syksy.
pian västäräkit lähtevät.

Valkea

Joutsenella oli poikaset vierellään
mutta ne hukkuivat laineisiin
sillä niiden sulat olivat harmaita
ja taivas pilvessä reunasta reunaan

aamulenkki-inspiraatioita

kerrankin meri on tyyni
ja linnut kuin kaislikko
keskellä syvää vettä
niin päiväunisina, päät höyhentyynyillä
ja joskus yhtäkkinen tuulenpuuska
ravistelee ne ympäri lahtea 

________________________________________________

Ilma oli niin täynnä sadetta, kiidin kotiin
västäräkin pyrstönjäljissä
niitä vesipisaroita ei vain näkynyt
kuulunut
välähdys jäi ainoaksi ukkoseksi

Aida

Sävelen alkaessa
se ommellaan pimeään silkkinauhana
 - ruusunpunaisena -
ja hiljaisuus rikkoutuu vähitellen
kun sen lomaan liukuu uusia värejä.
Muistan taas, miltä tuntui ensimmäistä kertaa
istua katsomon kovilla penkeillä
aivan kuin jonakin toisena.

            Koivu on kihartunut
                              
            pilvien ympärille

Bussirunoutta

Sillä hetkellä
bussin ikkunasta näkyy Teneriffan auringonlasku
silti meri on
meidän kylmä kotilahtemme.

Alkuilta

Taivaalla on
akvarellimaalarin pilvivettä
johon kastettiin äkkiä
sivellin vielä lemmikkivärissä

Matkamietteitä

Joskus menen rikki kummasti
niinkuin koivu joka on revennyt keskeltä
ja kaatunut itsensä ympäri.

Ilman sydänpuuta on vaikea olla.

23.4.

Yöilma on sinistä
ja se kaikuu
ensin syvää unta
ja neljän jälkeen 

lintujen aamuhuutoja

22.4.

Nyt kuuluu huokaista
istua kädet sylikkäin

ja tuijottaa valmistumatonta valmista.

21.4.

Sävelet sulavat soinnuiksi
leviävät pinnaksi aaltoilevalle
nestemäiselle musiikille

joka liikkuu laineina ihollani

20.4.

Vähitellen hengitysten viivat
jatkuvat hetkeä pidemmälle
ja me nauramme niin paljon kauempaa
kuin istuttaessamme leinikkejä hiekkaan

Hiljalleen kasvatan
sormenpääni kiinni aamun lehteen
aina iltapäivään asti
ei kiirettä
                     kun    aika    katoaa

19.4.

minulle yksi mauste on rakkain:
    inkivääri
siinä on aamuharmauden viili,
keskitalven keksien maku

ja muisto yhdestä kesäviikosta,
hänestä jota en löydä koskaan

18.4.

Aivan varpaillaan
kannattaa juosta hiekkapolkua
kun on ensimmäistä kertaa keväällä
ulkona ilman sukkia,
liian korkeat kengät kädessä.

17.4.

Rubiinikurkkuisten kolibrien
siipien silmänräpäysten välistä
humisee päättymätön kesäpäivä.

Keinuvissa kukissa
ne kuvittelevat itsensä kimalaisiksi
vaikka tietävät kuinka säteet erottelevat
höyhenten reunat väriviiruiksi.

16.4.

Ne tulevat ulos kuka mitenkin
mutta tämä on aina sama:

sanassa on kiinni naru
naruun sidottu muita sanoja
- oikeastaan se on verkko
josta valitsen avattavat solmut

15.4.

Auringonlämpöisissä yläilmoissa
koivut uskaltautuvat
avaamaan vaatimattomat kukkansa

14.4.

Pilvien välissä
taivas järvinä ja suistoina
on jälleen sellainen kesäpäivä
kun maataan nurmikolla
ja nypitään voikukan terälehtiä

13.4.

Kun todellisuus valkenee
täytyy istua ihan hievahtamatta

[ja hengittää vain keuhkojen neljäsosalla]

ettei se pyrähtäisi pois tai
olisi pelottavan totta.

12.4.

Sinä olisit niin pieni
niin kevyt ja pörheä
että tekisin kämmenestä sinulle keinun.

11.4.

Olisipa meillä
vaikeita aikoja, suruperhosten täyttämää kevättä
 ei tarvitsisi nähdä
pyytä laulujoutsenleskenä

10.4.

Kivenkolossa uurteita
joissa sammal juo kastevettä
lehdet ovat matalalla
  kun kävelemme sadepäivän uurnalehdossa

9.4.

Luulin koivun
verhoutuneen jo aikaiseen vihreään
kunnes huomasin sen
lainaavan takaansa männynneulasia

ja samassa västäräkki tapasi
kastemadon mutaisella pihamaalla

8.4.

minä kuulun lintuihmisiin,
heihin jotka säpsähtäisivät lentoon
kun haukan varjo kiitää ohitse

7.4.

Miten tiedetään
koska kesä loppuu
kun kevätkään ei ole vielä
karkoittanut jäitä lahdista

Aava maisema
tuntuu niin tyhjältä
ennen ruskaa, helteiden loputtua.

6.4.

Aurinkoisilla hiekkaerämailla
kulkee aavikkokettu haituvia hännässään
siellä ei liikkuvaan hiekkaan jää jälkiä
eikä kiire kaiu ikkunoissa

mainostauon ajaksi
suljen valot ja haaveilen Saharasta.

5.4.

Kannen alla vaalea väri hiipuu keltaiseen
eikä ole lumoavampaa kuin kuuman veden tuoksu
se houkuttelee sulkemaan kartionvihreän kupin
kämmenien väliin ja odottamaan
  illan ensimmäistä kamomillateetä.

4.4.

Kaaria ja kirkkautta
ja yhteisessä sydämessä riemu
kun laulu soi yhteen suitsukkeen kanssa
ja liekkien liike värisee nurkissa

Sadasti kuullut sanat
luetaan jälleen yöhön
joka on yöltä paennut ja valoisa - 
niin ihana, salainen juhla

3.4.

Juuri tänään haluaisin lähteä tuntemaan
miten asfaltti rapisee soraa vasten
ja juosta oikein kovaa
niin että aurinko lätäköissä särkyy
sadoiksi kevätesikoiksi

2.4.

Kahdella tavalla voi olla onnellinen:
herätä aamulla aikaisin
kun tienpientareilla on vielä usvaa
ja juoda kahvia tietäen
että on koko päivä aikaa.

Tai voi herätä yöksi katsomaan tähtiä.

1.4.

Tänään  ei kursori
liikkunut enempää taakse kuin eteen;
säntäili omia vauhtejaan
ja annoin sen mennä

Pelkään että huomenna se ymmärtää joutuvansa kääntymään
takaisin.

NaPo 2010

Ajattelin osallistua epävirallisesti NaPoon tänäkin vuonna, mutta unohdin ansiokkaasti ensimmäiset neljä runoa pääsiäishumussa. Ehkä kuitenkin kirin vielä!

Entistä

2.3.2010

Usvaisen suon yli kävely
kutsuu kuten ennen
tuttu ranta tässä -
toinen ranta tuolla puolen

Tumman silmän kuvasta
heijastuu koivujen lehdet,
rannan raidat, 
      mättäiköt,
mesimarjat,
      kukat jotka avaavat nuppunsa
joka yö
 vain unelmoidakseen hetkisen.

Ikävä

Toivoisin sinut tänne
niin hirveästi,
niin paljon että melkein puhun itsekseni

edes ajatustenlukutaito
ei auta, jos on liian kaukana
sinulla on kauniita unia :>

Tilkkuja

Nämä kaksi pientä ovat tallentuneet kännykkääni, kun hetken ihastus on täytynyt tuoda sanoiksi juuri silloin ja heti.

Talvi-iltana:

Valopylväät veden alla
heijastuvat pinnasta,
taittuvat taloiksi.

ja tänään:

Ilma värisee
kun tilhet lentävät ohi
siiveniskuista ja äänestä
jotka helisevät parven perässä.

Pian istuvat omenina
koivujen risulatvoissa.

---
kun vain joskus saisi jotain kunnollista, pitkää ja ajatuksellista, ei vain hetkikuvia ja tilkunpalasia..

Toissaviikko

Pakkanen piirsi maiseman uudelleen:
puut jäätyivät kiinni
ääriviivoistaan tummaan taivaaseen
ja jokainen oksa erottui selkeämmin
kuin eilen

  tänään valkeana ja omana varjonaan.

Lumisumu sai meidät näkemään
maailman infrapunakuvana
jossa puut kantavat lehtiä keskitalvella