Niin voi katsoa tiiliseinää, niin kovin monesti jäädä, niin unohtuneesti katse tarkentumatta geometriaan, aina huomaamatta miniatyyrisammalta saumoissa, linnununtuvaa, valkeaa punaisessa rosossa. Painaa silmät suljettuina kämmenet kylmää kiveä vasten unohtaa kuinka kulkea ohitse olla tässä, ikuisesti.
4.10.13
Joskus kaikki pysähtyy
Tunnisteet:
Linturuno
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)