Aprikoosifasaani

Aprikoosifasaani
kylpee kultahiekka-altaassaan
levitellen raukeana siipiään
sulka sulalta loistavammiksi

Niin valtavan vakavana
se nostelee jalkojaan
ja tutkii, kuinka
kauniisti ne kimaltavat

Arvokkaana, kuten fasaanin sopii,
se asettelee siipensä aloilleen
ja istuu laidalla pörheänä
valonsäteet untuvissaan

Aamuaurinkokylpy
on Aprikoosifasaanin ylpeys.

Vanhempaa

Tämä on hyvinkin henkilökohtainen runo, jolla on minulle tietty merkitys. Toivon kuitenkin, että jokainen saisi runosta eri asioita irti oman näkemyksensä perusteella. Tulkintoja olisi kiva kuulla. :) En viitsi ilmoittaa omaa tulkintaani vielä, jotten jyräisi muiden mielipiteitä. Kysymällä se kuitenkin selviää, jos jotakuta jää häiritsemään.

3.3.07

Tieto

Riistivät rauhan runoistani
kultakutrit kasvojeni ympäriltä
ymmärsin elämäni kadonneen
harsonohuen henkäyksen mukana.

Silmäni eilisen tähdissä
tähyilen rosoisten muistojen taa
löytääkseni lainatun menneisyyden
mustikanvarpujen väleistä.

Välitön etäisyys elämässä
sietämätön keveys sisimmässäni
eikä ketään, joka kurottaisi kätensä
karkoittaakseen katkeran tulevaisuuden.


Ja raaimman kirsikan kivi
jäi merkitsemään menetettyä.
Minusta tuli paperin revitty reuna
ikuisuus - yhdessä hetkessä.

huokaus

huokaus

aamu-uninen sydämeni
kaipaa rakkautta
jonka kainalossa voi
kääntää kylkeä
kun linnut herättävät nousevan auringon