Joskus kaikki pysähtyy

Niin voi katsoa tiiliseinää,
niin kovin monesti
jäädä, niin unohtuneesti
katse tarkentumatta
geometriaan, aina huomaamatta
miniatyyrisammalta saumoissa,
linnununtuvaa, valkeaa punaisessa rosossa.
Painaa silmät suljettuina kämmenet kylmää kiveä vasten
unohtaa kuinka kulkea ohitse
olla tässä,    ikuisesti.

Elokuun yönä

Syvässä lyhdyn hämärässä
lähti taivas avautumaan
tähtilehvästöiksi
sumuiksi, hopeaksi
kultaisen illan yllä.

Lahdella me
soutelimme hiljaa ja
tuuli kiiritti naurua rannalta
kuin valoa lehtometsän varjoon.