Keskiviikkohetki

Sain ajatuksen alkaa bloggailla runoja päivän tunnelmista, vaikka tuskin ihan joka päivä mitään kirjoitankaan. Tämäkin syntyi jo viikko sitten, mutta silloin se tuntui vajaalta eikä sitä voinut vielä julkaista. Mutta eiköhän se mene kuitenkin. :)

18.11.

Verrattoman kaunis päivä
aamulla ikkunasta näki pihalla pilven


näin vesipisaramarjat pihlajassa
-tai saarnessa
En ole opiskellut biologiaa pitkään aikaan;
tänään tajusin, kuinka epätodennäköistä on tietää tarkasti

Ensilumi

Muutamia päiviä sitten satoi ensilumi, aamulla rannalla kävellessä alkoi pitkästä aikaa soida päässä runo. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin sain sen paperille.

3.-8.11.

Savunharmaa risupitsi
täyttää valkeiden puiden välit
Kaarella nuokkuvat pihlajanoksat
jäivät paikalleen odottamaan
tilhien painoa

Silmät hakevat lintujen varjoja,
koivuissa ääni heijastuu taivasta vasten

Harvoin varisaamu
on ollut näin kaunis ja kylmä.

Viimein

Unetta olen istunut
kun kultaoksien varjot
vaelsivat, valuivat alas
seinien vakavilta kasvoilta

ne päätyivät pölyiselle lattialle
- jalkojeni juureen levisi metsä
jossa kahisevat ajatukseni
eivät löytäneet sijaa toisiltaan

Uudessa unessani
löysin ripsilleni leijuneet hiukkaset
huokaisin viimeisessä valossa
ja tein höyhenistä minun muotoiseni.

Aprikoosifasaani

Aprikoosifasaani
kylpee kultahiekka-altaassaan
levitellen raukeana siipiään
sulka sulalta loistavammiksi

Niin valtavan vakavana
se nostelee jalkojaan
ja tutkii, kuinka
kauniisti ne kimaltavat

Arvokkaana, kuten fasaanin sopii,
se asettelee siipensä aloilleen
ja istuu laidalla pörheänä
valonsäteet untuvissaan

Aamuaurinkokylpy
on Aprikoosifasaanin ylpeys.

Vanhempaa

Tämä on hyvinkin henkilökohtainen runo, jolla on minulle tietty merkitys. Toivon kuitenkin, että jokainen saisi runosta eri asioita irti oman näkemyksensä perusteella. Tulkintoja olisi kiva kuulla. :) En viitsi ilmoittaa omaa tulkintaani vielä, jotten jyräisi muiden mielipiteitä. Kysymällä se kuitenkin selviää, jos jotakuta jää häiritsemään.

3.3.07

Tieto

Riistivät rauhan runoistani
kultakutrit kasvojeni ympäriltä
ymmärsin elämäni kadonneen
harsonohuen henkäyksen mukana.

Silmäni eilisen tähdissä
tähyilen rosoisten muistojen taa
löytääkseni lainatun menneisyyden
mustikanvarpujen väleistä.

Välitön etäisyys elämässä
sietämätön keveys sisimmässäni
eikä ketään, joka kurottaisi kätensä
karkoittaakseen katkeran tulevaisuuden.


Ja raaimman kirsikan kivi
jäi merkitsemään menetettyä.
Minusta tuli paperin revitty reuna
ikuisuus - yhdessä hetkessä.

huokaus

huokaus

aamu-uninen sydämeni
kaipaa rakkautta
jonka kainalossa voi
kääntää kylkeä
kun linnut herättävät nousevan auringon

... pinnistys!

Ja näin. Olen ihan tyytyväinen; runo edes joka toinen päivä on puolivoitto vaikeasta haasteesta. :)

30.4.09

Tunne

rajaton niin
kuin mustarastaan riemu
illassa, jossa
valoa hehkuvat kaikki
        lehdet;
lehtien varjot

tuomenkukkien tuoksussa
soi viimeinen molli
ja rastaan laulussa syttyy
uusi sävel: kesäonni

29.4.09

Sävel (Gm)

Kukkien tuoksu
hämärässä
kastepisara
poimulehden päällä
hevosen jouhi
viulun kielellä
 - kirkas

ja syvä.

28.4.09

Vaikka unelmoimme onnesta sylikkäin
haaveissani hengitän muualla;
äänesi sointiin kiinni jäin
kuin ikkunaan pitsihalla.

27.4.09

Suurenevin sätein
ne liukuvat kauemmas
ja ajatus haalistuu
jää ajattelematta:
haaveeksi

(Tunteilua tässä välissä)

Pisteet sille, joka keksii, mistä tämä ensimmäinen kertoo. :) Viimeinen on itse asiassa jo muutaman vuoden vanha, mutta viimeinkin sain pari tökkivää säettä muutettua niin, että runo miellyttää nyt vieläkin enemmän.

26.4.09

kaksi riippumatonta
yhdessä niin paljon
enemmän

kun kokonainen avaruus
avautuu

25.4.09

uinahdettuaan salaa
ensilumikinokseen
voi uneksia arasti rakkaudesta
yllään kylmät talvitähdet
vitivalkoisen sylin lämmössä

24.4.09

Samantekevää

Sain sulta kukkaset toukokuun
ja suven valkeat yöt
ja peiton, jonka alle käperrymme
kun aavistus pakkasesta
jäädyttää hämärän illan

ja hiljaa putoavat lehdet.

Vaan puhalsiko pohjoinen tuuli
niin kaukaa liian lähelle
kun minun ei enää ole lämmin

Ei kylmä eikä onneton
vaikka talvi ei tuonutkaan lunta
valkeaa yötä, jolla peitellä
suloiset syyslehdet

aika ehti edelleni
sain vain samantekevän ikävän

viimeinen...

23.4.09

Ahdistuin

Ihmeellisen vaivaton
runokokoelma:
ilman sidossanoja
ja niin tuore

Hän on osannut olla
käyttämättä ennaltakirjoitettua
ja muovannut omat silmänsä
muiden kiikareiksi

kateudesta sokeana
minun elämäni on klisee

Vielä...

22.4.09

Surren hän on hiljaa
hampaiden välistä
voi kuulla itkun
se pakenee ääntä.

Yksikin henkäys
on tuhat lisää
eikä mikään

mikään

saa lopettamaan

Taas kolme

21.4.09

Lainasin sinut rakkaakseni
ja hukkasin sinut
pölynimurin taakse
sillä sieltä ei etsi kukaan.

Vaikka laina-aikaa
olisi koko elämä - enemmänkin
haluan varmistaa
ettei kukaan saa sinua jälkeeni

varattua teosta ei voi uusia.

20.4.09

Kasvoni kietoutuvat silkkiin
joka on niin viileää
että silmäripsillä pisaroi

huulilla sen sively
on kuin odotus
ja muisto kosketuksesta

Silloin kun vastatuuli suutelee

19.4.09

Istuin vaiti
ja istuin pitkään
varpaat vedenpinnassa
vain juuri ja juuri

Kesä jäi soimaan ajatuksiini


kaislojen sanoittama
kesälaulu

Vanha!

Tämä ei kuulu NaPoon. Haluan vain näyttää, että riimittelyni ei ole ikinä ollut järin nokkelaa ja että olen kenties kehittynyt noista ajoista johonkin! Siispä: Viimeinen runoni, jossa palvoin loppusointuja.

22.10.05

Yöuni

Lehdet kahahtivat niin hiljaa,
luulin ensin vain tuulen
puhaltaneen iltaan
läpi vihreän hiljaisuuden.

Laskin silmäni tähdistä,
pilvistä ja puiden latvoista,
etsin katseellani, mistä
olin kuulevinani askeleita.

Näin polun,
näin varvut vierillä sen
kuulin kuiskauksen kutsun
niin vienon, hiljaisen.

Tunsin tähtien katseen
hiusteni latvoissa, iholla.
Tiesin sinun tulleen,
odottavan kuusten alla.

Huhuilit kuin pöllö
"saavu, rakas, joudu!
liian lyhyt on yö,
pian koittaa auringon nousu"

---

En joudu, en saavu
en ikinä, en enää,
en sua vasten painaudu,
en sylissäsi lepää!

En. Tai jos sittenkin
- jo astun askelen
ja kirkkain, aroin silmin
taas sua katselen.

Tartuit käteeni, kuiskailit,
katsoit syvälle silmiini:
"minne viimeksi katosit,
olit kuin vain untani."

Se unta oli, kauneinta
syysillan hauras kudelma,
sinusta, minusta, rakkaudesta
ja vain yksi suudelma.

Päivitystä

18.4.09

Rauha

Sunnuntaisin
on hyvä seistä yksin
keinuvalla maalla
katse kiinni heinikossa
ajatus sen väleissä
  tuulessa.

17.4.09

Tunti

Olen ikävissäni
eikä hän osaa puhua.
Kirjaimien tuijottelustakaan
ei seuraa mitään hyvää
jos niitä ei tunne ennalta.

Voisitko kertoa,
mikä on theta?

16.4.09

Pyhä

Vielä silmät suljettuina
tunnen korkean katon painon
sametin polvissani
ja lämpimän valon kasvoilla
   liekistä lähteneen.

Kaipuu salin toiselle puolen
ajan yli toiseen aikaan
on läsnä laulussa,
joka kuuluu kaikille täällä,
   jokaisen itkuvirressä

Sinä olet laskenut minut
syvimpään hautaan
ja minun tekisi mieli itkeä
pimeyteen
vaikka ulkona nauravat lokit
   ja aurinko kiiltää kaduissa

He vievät minut uneen
ja pehmeään suruun
jota suuret pylväät kannattavat
allaan hiljennyt murhe
   kun laulussa viriää toivo

Pian on pyhä.

15.4.09
♥

Tällaisen illan jälkeen
on liian onnellinen
kohtaamaan seuraavaa huomista.

Saisipa kuolla,
olla olematta.
Voisi kaipauksella kerrata
tunteina kaiken kauniin.

Kirimistä

14.4.09

Unkarissa kasvavat männyt
ovat niin korkeita
että latvan ylimmillä oksilla
neulasilla on pilviä.

Olen matkustanut kauan
löytääkseni sen rungon,
johon kaiversimme nimikirjaimet
sinun unisyksysi aamuna.

Seuraavaan olisin halunnut jotain lisää, se on alunperin osa pidemmästä runosta, mutta mikään ei tuntunut sopivan sen kanssa, joten olkoon näin.

13.4.09

Naisen ikkunalla,
pitsipannunalusella
istuu yksinäinen Toikka
 - kiitos näistä vuosista

Ensin yksi ja muutama muu myöhäinen lisää

12.4.09

Sivusta

Sumuisena joukkona
he kulkevat sateenvarjojen läpi
vihreästä punaiseen heijastukseen,
niin kengänkärjet lätäköissä
itkevät kiiltävää pintaansa

ja hetkessä askel
painautuu kuivaan kiveen

Hän sulkee lepakonsiipensä
ravisteltuaan sateen ulos
eikä hän ihmettele
katsetta, joka seuraa
kaikkien kaukaista kiirettä

silloin sukillani on pisaroita.

11.4.09

Kas, sanoi ruoho
kevät koittaa:
on aika kasvaa
tulla leikatuksi
ja herätä kastepisaroissa aamulla


Jos aurinko olisi matalammalla
ei tarvitsisi kurottaa niin ylös
ei saisi heilua tuulessa
tai tuntea
    hämähäkin kiipeävän niskaan ja 

           hyppäävän

Kolme kerralla

Nämä ovat taas harmillisen mitäänsanomattomia, mutta aika ei riitä viimeistelyyn ja miettimiseen. Kaiketi tärkeintä on kuitenkin se, että kirjoittaa, sillä jossain vaiheessa saattaa syntyä helmiäkin.

10.4.09

Luottamus

Pakotin taas itseni
juoksemaan lujempaa takiasi
sillä tulevaisuuden suudelmat
riippuvat tästä
  - ajattelin

Vaikka minun olisi pitänyt tietää
ettei askelilla käännetä vuorovettä
eikä sinisellä voi peittää punaista;
tunteesta tulee violetti.

9.4.09

Minne menisin
ilman sinua?
En usko, että löytäisin
maailmaa yhtä kauniina muualta

Miksi en lähtisi..
katsoisin hetken
ja palaisin

8.4.09

Syksy

Sateen liottama sammal
  tuoksuu samalta kuin suru.
Vihreä on toivon väri.

7.4.09

Eilisen iltarunosta tuli ehkä lyhyin ikinä, mutten henno lisätä siihen enää mitään.

7.4.09

Suurimmat kukat aukeavat öisin
        sillä yöperhosilla
          on huono näkö.

Kuusi ensimmäistä

6.4.09

Angst

Jää piirtää uoman
poskieni puuteriin
ja silmäripset
hakevat lohtua toisistaan

Kaipaan sitä askelta
joka saa linnut heräämään
Minä toivoisin niiden laulavan
painajaisunessani.

Katsot lausetta
joka jäi väliimme ilmaan
etkö osaisi punoa
pois aaltoja, jotka erottavat meidät

5.4.09

Aamu

Tänään oloni on
niin kovin haalea.
Istun kädet polvieni ympärillä
ja pihalla kukkivat omenapuut.

Hengitän vain puoliksi
sillä en tahdo rikkoa
tätä haikeaa hiljaisuutta
jolla on lopputalven ääni.

4.4.09

Vaikeaa

Minun piti olla valmis
löytämään tie sinne
missä sydämeni asuu.
Mutta sinä veit minut pois.

3.4.09

Pinnalla

Kala kaislikossa
kun aurinko osuu
laineiden läpi selkään
ja lupaa kultaa

Suomu suomulta
vesi vie kauemmas
ulapalle
alleen
viileään

Ahvenheinikossa
sen näkee vain viiruina
silmäkulmassaan

valolaikkuna
pohjassa.

2.4.09

Aamuinen

Voi, miksei ole eilen
miksi on tänään
ja eilisen ihanuus
katosi käsistämme yöllä

Viimeksi näin
hiirenvirnan kähertyvän
sormiesi ympärille
juhannuksena

Ja tänään sataa

1.4.09

Versio 1

Tiedätkö, kuinka hurmaavaa,
kuinka ihastuttavan addiktoivaa
on aloittaa asioita
ja jatkaa.

Voin maalata taivaan,
mehiläisen kissankellossa
tai nurkkanurmikon
vain parilla sipaisulla.

Laatikoissani on tusinoittain
avaamattomia kirjoja
täynnä tyhjää paperia.
Niillekin käy näin.