... pinnistys!

Ja näin. Olen ihan tyytyväinen; runo edes joka toinen päivä on puolivoitto vaikeasta haasteesta. :)

30.4.09

Tunne

rajaton niin
kuin mustarastaan riemu
illassa, jossa
valoa hehkuvat kaikki
        lehdet;
lehtien varjot

tuomenkukkien tuoksussa
soi viimeinen molli
ja rastaan laulussa syttyy
uusi sävel: kesäonni

29.4.09

Sävel (Gm)

Kukkien tuoksu
hämärässä
kastepisara
poimulehden päällä
hevosen jouhi
viulun kielellä
 - kirkas

ja syvä.

28.4.09

Vaikka unelmoimme onnesta sylikkäin
haaveissani hengitän muualla;
äänesi sointiin kiinni jäin
kuin ikkunaan pitsihalla.

27.4.09

Suurenevin sätein
ne liukuvat kauemmas
ja ajatus haalistuu
jää ajattelematta:
haaveeksi

(Tunteilua tässä välissä)

Pisteet sille, joka keksii, mistä tämä ensimmäinen kertoo. :) Viimeinen on itse asiassa jo muutaman vuoden vanha, mutta viimeinkin sain pari tökkivää säettä muutettua niin, että runo miellyttää nyt vieläkin enemmän.

26.4.09

kaksi riippumatonta
yhdessä niin paljon
enemmän

kun kokonainen avaruus
avautuu

25.4.09

uinahdettuaan salaa
ensilumikinokseen
voi uneksia arasti rakkaudesta
yllään kylmät talvitähdet
vitivalkoisen sylin lämmössä

24.4.09

Samantekevää

Sain sulta kukkaset toukokuun
ja suven valkeat yöt
ja peiton, jonka alle käperrymme
kun aavistus pakkasesta
jäädyttää hämärän illan

ja hiljaa putoavat lehdet.

Vaan puhalsiko pohjoinen tuuli
niin kaukaa liian lähelle
kun minun ei enää ole lämmin

Ei kylmä eikä onneton
vaikka talvi ei tuonutkaan lunta
valkeaa yötä, jolla peitellä
suloiset syyslehdet

aika ehti edelleni
sain vain samantekevän ikävän

viimeinen...

23.4.09

Ahdistuin

Ihmeellisen vaivaton
runokokoelma:
ilman sidossanoja
ja niin tuore

Hän on osannut olla
käyttämättä ennaltakirjoitettua
ja muovannut omat silmänsä
muiden kiikareiksi

kateudesta sokeana
minun elämäni on klisee

Vielä...

22.4.09

Surren hän on hiljaa
hampaiden välistä
voi kuulla itkun
se pakenee ääntä.

Yksikin henkäys
on tuhat lisää
eikä mikään

mikään

saa lopettamaan