26.4.09
kaksi riippumatonta
yhdessä niin paljon
enemmän
kun kokonainen avaruus
avautuu
25.4.09
uinahdettuaan salaa
ensilumikinokseen
voi uneksia arasti rakkaudesta
yllään kylmät talvitähdet
vitivalkoisen sylin lämmössä
24.4.09
Samantekevää
Sain sulta kukkaset toukokuun
ja suven valkeat yöt
ja peiton, jonka alle käperrymme
kun aavistus pakkasesta
jäädyttää hämärän illan
ja hiljaa putoavat lehdet.
Vaan puhalsiko pohjoinen tuuli
niin kaukaa liian lähelle
kun minun ei enää ole lämmin
Ei kylmä eikä onneton
vaikka talvi ei tuonutkaan lunta
valkeaa yötä, jolla peitellä
suloiset syyslehdet
aika ehti edelleni
sain vain samantekevän ikävän
4 kommenttia:
Oih, ihanaa tunnelmointia! Yllättävän samanlainen tunnelma näissä kaikissa, vaikka erillisiä runoja ovatkin:) Jokainen runo on vieläpä hyvin erilainen tyyliltään ja asettelultaan, mutta silti niissä on yhtäläinen tunnelma keskenään.
Ensimmäisestä runosta veikkaan, että se jollain tapaa liittyy tj22:een vai onko se nyt jo tj21?:D Eli tiedät varmaan mitä tarkoitan?:D Juurikin tuo ensimmäinen runo miellyttää minua erityisesti. Se on ihanan "paljas" ja yksinkertainen runo, mutta sellainen jossa kuitenkin on paljon syvyyttä. Todella kaunista.
Toisesta runosta taaskin pidän erityisesti upean kuvailun takia. Kyseinen runo on tyyliltään sellainen, jonka sinä hallitset todella hyvin. Olet taas käyttänyt mielettömän hienoja kielikuvia, joita en nyt edes viitsi eritellä, koska koko runo muodostuu niistä. Todella persoonallinen ja suorastaan täydellinen runo:)
Viimeinen runo on myöskin erittäin kaunis. Asettelu on minun makuuni ehkä hieman rosoinen, mutta muutoin tykkään. Tässäkin runossa on upeaa kuvailua ja mielettömän hienoja sanayhdistelmiä, kuten "aavistus pakkasesta", "suloiset syyslehdet" ja "samantekevä ikävä". En edes ymmärrä mistä keksit noin osuvia ja hienoja ilmauksia, mutta nuo erikoiset sanayhdistelmät ja upeat kielikuvat ovat kyllä niin sun juttusi:)
Mun veikkaus: aurinko ja kuu?
Ei ja ei, se on jotain paljon proosallisempaa. :) Toki tuo parisuhde, mihin brokkin arvaus liittyi, on runon toinen ulottuvuus, mutta alun perin se kertoo jostain aivan muusta.
Lähetä kommentti