Vähitellen hengitysten viivat
jatkuvat hetkeä pidemmälle
ja me nauramme niin paljon kauempaa
kuin istuttaessamme leinikkejä hiekkaan
Hiljalleen kasvatan
sormenpääni kiinni aamun lehteen
aina iltapäivään asti
ei kiirettä
kun aika katoaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti