kerrankin meri on tyyni
ja linnut kuin kaislikko
keskellä syvää vettä
niin päiväunisina, päät höyhentyynyillä
ja joskus yhtäkkinen tuulenpuuska
ravistelee ne ympäri lahtea
________________________________________________
Ilma oli niin täynnä sadetta, kiidin kotiin
västäräkin pyrstönjäljissä
niitä vesipisaroita ei vain näkynyt
kuulunut
välähdys jäi ainoaksi ukkoseksi
2 kommenttia:
Tykkään tuosta jälkimmäisestä varsinkin kovasti, se on jotenkin todella... intuitiivinen. Oliko se Kaplinski joka sanoi (jotain tällaista), että "moderni runous ei ole ainoastaan helppoa ja yksinkertaista, se on itsestään selvää". Äläkä käsitä väärin, tuo on todella hyvällä tavalla itsestään selvä. Varsinkin viimeinen rivi on juuri niin kuin pitääkin.
Ehkä vähän mua kuitenkin häiritsee "niitä vesipisaroita", hiukan liian osoitteleva? Pelkkä "pisaroita" soisi musta paremmin kokonaisuutena ja olisi kielellisestikin jotenkin kauniimpi.
Ensimmäisen runon alku on todella hieno kuva, ihan täydellinen. Mutta tuota neljättä säettä sä varmaan rakastat liikaa :D Ymmärrän mitä sä siinä haet ja se on ihana ja söpö ja vaikka mitä, mutta se on eri runosta. Jos sen sais vaihdettua, tuo vois olla musta sun parhaimpiasi ikinä :)
Kiitos :) Oot muuten oikeassa noista pisaroista.
Ja samoin oot oikeassa siinä, ettei tuo neljäs sovi tuohon runoon. Mutta ei, ei se ole mun rakkaus siinä. ;) Kaksi ensimmäistä säettä olivat. Ja ne oli niin rakkaus, että täytyi saada runo kasaan hinnalla millä hyvänsä - loppu ei siis oikeastaan ole kovin mietitty. (Tosin tykäistyin nyt uudestaan luettuani kahteen viimeiseenkin ihan kivasti :))
Lähetä kommentti