Sivusta
Sumuisena joukkona
he kulkevat sateenvarjojen läpi
vihreästä punaiseen heijastukseen,
niin kengänkärjet lätäköissä
itkevät kiiltävää pintaansa
ja hetkessä askel
painautuu kuivaan kiveen
Hän sulkee lepakonsiipensä
ravisteltuaan sateen ulos
eikä hän ihmettele
katsetta, joka seuraa
kaikkien kaukaista kiirettä
silloin sukillani on pisaroita.
11.4.09
Kas, sanoi ruoho
kevät koittaa:
on aika kasvaa
tulla leikatuksi
ja herätä kastepisaroissa aamulla
Jos aurinko olisi matalammalla
ei tarvitsisi kurottaa niin ylös
ei saisi heilua tuulessa
tai tuntea
hämähäkin kiipeävän niskaan ja
hyppäävän
5 kommenttia:
Oon lukenut tuon Sivusta-runon jo ihan liian monta kertaa, ja rakastan yhä sitä loppua. Mulle tulee yhä kylmät väreet, kun kaikki on ensin niin kaukaista ja sateen peittämää, ja sitten viimeisessä säkeessä pisarat ja lepakonsiivet tulee iholle. Ehdottomasti paras tähän mennessä (vaikka en vieläkään lämpene tolle kiiltävän pinnan itkemiselle) :D
Tuo ruohoruno... Se on hie-no. Kun luin sitä, teki mieli iskeä ainakin toinen tyhjä rivi ensimmäisen ja toisen säkeistön väliin; jotenkin osat ovat niin valmiita kuvia omanaan, että yhden pidemmän runon sijaan tuntuvat kahden lyhemmän kuvan sarjalta — ei kuitenkaan täysin irrallisilta.
Toinen juttu, mitä mietin, oli viimeisen rivin asettelu. Jotenkin lukiessa runoa tekisi mieli laittaa tauko alun sijaan "ja" ja "hyppäävän" sanaväliin. Nyt sisennys irroittaa ehkä vähän liikaa viimeistä ajatusta. No, en tiedä. Vaikutelma tämäkin.
Melkein tuo ensimmäinen säe on suosikkini. Sitä lukiessa mielessä lähti pyörimään nopeutettu luontofilmi keväästä kuin parhaimmassakin "Planeettamme Maa" -jaksossa.
Täytyy vielä lukea ja miettiä, kaikenkaikkiaan kiva runo, johon tekee mieli palata.
Kiitos tuhannesti rakentavasta kommentista! :)
Tuo ylimääräinen rivi on aivan loistava idea, en ole edes ajatellut, että sellaista voisi käyttää. En pidä runojen muokkaamisesta jälkeenpäin, joten runo jää entiseen muotoonsa, mutta laitan tuon korvan taa tulevaa varten.
Viimeisen rivin asettelun oli tarkoitus saada rivi kuulostamaan siltä kuin se kiihtyisi loppua kohti ja huipentuisi hyppäykseen, mutta ilmeisesti näin ei käy. :)
Kyllä se kiihtyy, mutta jotenkin se olisi vielä tehokkaampi kuin tavallaan suoran ylämäen "/" sijaan se olisikin "/ .". Tavallaan hengenveto ja äkkipudotus. :)
Mitenhän sitä selittäisi niin, että muutkin tajuavat... "tai tuntea" on minulle ainakin pehmeä, sitten tauko, ("mitä tuntea" ->) kiihtyvä tahti "ja" saakka, sitten odottova tauko — — "hyppäävän" loppukaneetin omainen toteamus.
No, mutta tällaista tällä kertaa. Hyvä neuvoa muita, kun ei itsekään osaa. ;)
Aaaa, nyt tajusin, mitä hait takaa! Ihan totta muuten. Taidan sittenkin muokata tuota..!
Lähetä kommentti