Rauha
Sunnuntaisin
on hyvä seistä yksin
keinuvalla maalla
katse kiinni heinikossa
ajatus sen väleissä
tuulessa.
17.4.09
Tunti
Olen ikävissäni
eikä hän osaa puhua.
Kirjaimien tuijottelustakaan
ei seuraa mitään hyvää
jos niitä ei tunne ennalta.
Voisitko kertoa,
mikä on theta?
16.4.09
Pyhä
Vielä silmät suljettuina
tunnen korkean katon painon
sametin polvissani
ja lämpimän valon kasvoilla
liekistä lähteneen.
Kaipuu salin toiselle puolen
ajan yli toiseen aikaan
on läsnä laulussa,
joka kuuluu kaikille täällä,
jokaisen itkuvirressä
Sinä olet laskenut minut
syvimpään hautaan
ja minun tekisi mieli itkeä
pimeyteen
vaikka ulkona nauravat lokit
ja aurinko kiiltää kaduissa
He vievät minut uneen
ja pehmeään suruun
jota suuret pylväät kannattavat
allaan hiljennyt murhe
kun laulussa viriää toivo
Pian on pyhä.
15.4.09
♥
Tällaisen illan jälkeen
on liian onnellinen
kohtaamaan seuraavaa huomista.
Saisipa kuolla,
olla olematta.
Voisi kaipauksella kerrata
tunteina kaiken kauniin.
2 kommenttia:
Tästä satsista ehdoton suosikkini oli "Rauha". Se tuli ehkä eniten lihaksi näistä runoista, esimerkiksi "Pyhä" ei jotenkin sitonut mukaan tarinaan tai kuviin ja siten hyvätkin rivit ja kuvat jäivät vähän irtonaisiksi, päämäärättömiksi. Mutta "Rauha" rakensi hyvän kuvan kokonaisuutena, se rakensi edelliselle ja lopulta päättyi mielestäni ihanaan... oivallukseen (paremman sanan puutteessa) ajatuksen luonteesta ja vapaudesta. Kiva runo (vaikka keinuvasta maasta en kyllä ole ihan hullaannuksissani), selkeä, mutta sellainen, joka jää mieleen ja johon ainakin itse pystyin eläytymään/samaistumaan.
Kiitos taasen!
Tuosta pyhästä sen verran, että yritän hirveästi hirveästi opetella kirjottamaan pitkiäkin runoja, jotka kantaisivat loppuun asti, ja harjoitusten tulokset ovat vielä tässä vaiheessa vähän tuollaisia hepposia. :/ Kiittäkää onneanne, etten enää yritä loppusointuja. ;)
Lähetä kommentti