10.4.09
Luottamus
Pakotin taas itseni
juoksemaan lujempaa takiasi
sillä tulevaisuuden suudelmat
riippuvat tästä
- ajattelin
Vaikka minun olisi pitänyt tietää
ettei askelilla käännetä vuorovettä
eikä sinisellä voi peittää punaista;
tunteesta tulee violetti.
9.4.09
Minne menisin
ilman sinua?
En usko, että löytäisin
maailmaa yhtä kauniina muualta
Miksi en lähtisi..
katsoisin hetken
ja palaisin
8.4.09
Syksy
Sateen liottama sammal
tuoksuu samalta kuin suru.
Vihreä on toivon väri.
1 kommentti:
Ensimmäinen runo on kaikessa haikeudessaan (jos näin nyt voi sanoa) erittäin ihana. Lempikohtani on "ettei askelilla käännetä vuorovettä eikä sinisellä voi peittää punaista". Tämä kyseinen kohta korostuu runosta ja se onkin mielestäni runon ns. huippukohta. Ainut asia mikä sitten häiritsee on tuo loppusäe, joka on hieman tökerö:/ Se jotenkin latistaa tuon lopun, sillä juuri sitä ennen tulee tuo älyttömän hieno kohta. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, muuten pidän kovasti:)
Toinen runo on sisällöltään aika yksinkertainen. Siinä ei ole käytetty kovinkaan erikoisia sanavalintoja, mutta silti olet saanut siihen rutkasti tunnetta mukaan. Tämä selkeästi todistaa sen, että yksinkertaisillakin ja ihan tuikitavallisilla sanavalinnoilla voi saada upean ja tunteellisen runon aikaan. Luulenpa että parasta tuossa runossa on nimenomaan asettelu, jonka vuoksi sanoihin muodostuu tietynlainen painotus.
Kolmas runo on sellainen, jota lukiessa voin helposti kuvitella sammaleen tuoksun ja surun tunteen. Vaikka runo onkin lyhyt, niin se ei haittaa ollenkaan. Siinä on kaikki oleellinen, eikä mitään turhaa. Viimeinen säe lopettaa runon kauniisti.
Lähetä kommentti